Tässä tekstissä jaamme ajatuksia siitä, miksi kunniaan liittyvään väkivaltaa koskevia termejä on tärkeä reflektoida. Maailma muuttuu ja opimme jatkuvasti toisiltamme uutta. Myös kieli elää muutoksen mukana.
Sosiaalistuminen ja tunteiden sanallistaminen
Jokainen meistä oppii sanallistamaan tunteensa vanhempiensa ja ympäristönsä avulla. Pienen vauvan fyysiset tunteet, kun vaippa on märkänä tai kun paleltaa tai on nälkä ovat samanlaisia riippumatta etnisyydestä, uskonnosta tai sukupuolesta. Samoin pelästyminen, ilon ja surun tunteet.
Sosiaalistumisen myötä opimme antamaan tunteillemme nimiä ja sanottamaan niitä. Häpeä, arvostus, maine, hyväksyntä ja kunnia ovat sanoja, joita olemme oppineet käyttämään ilmaistaksemme joitakin tunteitamme ja kokemuksiamme. Nämä sanat eivät kuitenkaan välttämättä merkitse kaikissa kielissä ja ihmisryhmissä samoja asioita tai niiden merkitys tunteiden sanottamisessa ei ole sama. Sen takia kunnia, maine, häpeä ja arvostus voi merkitä erilaisia asioita eri ihmisille. Niihin voidaan linkittää erilaisia kokemuksia ja tunteita. Tämä tarkoittaa sitä, että samoja kokemuksia voidaan sanottaa eri tavalla ja eri kielellisillä ilmaisuilla eri ihmisyhteisöissä.
Kieli ei ole yksiselitteistä
Kun puhumme kunniasta, ymmärrämmekö sanan merkityksen samalla tavalla kuin asiakkaamme? Kunnia-sanana on abstrakti ja kukin voi ymmärtää ja tulkita sen merkitystä eri tavalla. Onko mielessämme, että joku on toiminut arvostettavasti ja moitteettomasti, kun sanomme hänen toimineen kunniakkaasti? Tai onko hän tehnyt jotain erityisen hienoa ja ansaitsee siitä kunniaa ja ylistystä? Vai merkitseekö kunnia hyvää mainetta, ja aiheuttaako kunniattomuus häpeää tai syyllisyyttä? Suomessa kunnia-sanaa ei nykykielessä käytetä kovin paljon, mutta monissa muissa kielissä kunnia-sana on hyvin yleinen, ja sillä voi olla erilaisia merkityksiä ja vivahteita, joita useat eri kunniaa merkitsevät sanat kuvaavat. Yksittäiset henkilöt ajattelevat kunniasta eri tavoin, yhdellä kunnia voi merkitä sitä, että on siveellinen ja hyväkäytöksinen, toiselle sitä, että on rohkea ja kohtelee muita kunnioittavasti. Akateemisesti taas kunnialla on omat määritelmänsä, esim. sosiaalipsykologiassa (Robert Ermers, Honor Related Violence. A New Social Psychological Perspective., 2018) kunnia viittaa yleismaailmallisesti henkilön moraaliseen maineeseen. Joissakin, usein erityisen patriarkaalisissa ja syystä tai toisesta tiiviissä yhteisössä, on voinut muodostua vahva perinne ja kulttuuri, jossa henkilön kunnia merkitsee tiukojen sukupuoli- ja siveysnormien noudattamista.
On hyvä selvittää tarkemmin, mitä keskustelukumppani tarkoittaa, kun hän viittaa siihen, että jokin asia liittyy perheen kunniaan tai kuuluu kulttuuriin tai uskontoon. Näin voimme varmistua siitä, että varmasti ymmärrämme toisiamme!
Kunniaan liittyvä väkivalta ilmiönä ei ole yksinkertainen
Kunniaan liittyvät konfliktit ja kunniaan liittyvä väkivalta ovat laaja ja monimutkainen ilmiö. Kunniaan liittyvää väkivaltaa on tapahtunut eri puolilla maailmaa, eri aikoina, eri yhteisöissä, eikä se ole samanlaista kaikkialla. Esimerkiksi henkirikoksia, joiden motiivina on ollut kunnian suojeleminen tai palauttaminen, on tapahtunut vain joissakin yhteisöissä, vaikka kunniaan liittyvää rajoittamista, kontrollia ja väkivaltaa on esiintynyt laajemmin. Eri asiat eri konteksteissa voivat laukaista väkivaltaa, toisin sanoen kunniakäsitykset (=käsitykset sosiaalisista ja moraalisista arvoista ja normeista) voivat vaihdella. Käytännössä on siis haastavaa löytää yhteiselle termille yhtä merkitystä, kun sillä tarkoitetaan samaan aikaan esim. sekä perheissä tapahtuvia konflikteja että vakavaa alistavaa väkivaltaa.
Kunniaan liittyvä väkivalta on tärkeä tunnistaa erillisenä ilmiönä, jotta siihen voidaan puuttua, jotta siihen liittyviä asenteita voidaan haastaa, ja jotta viranomaiset ja ammattilaiset voivat kehittää osaamistaan ja työmalleja puuttua väkivaltaan ja olla nuorten, vanhempien ja aikuisten tukena.
Riskinä samalla on, että jos korostamme jatkuvasti kunniaan liittyvän väkivallan asemaa erityisenä ongelmana ja suljemme samalla silmämme muilta, valtaväestön parissa esiintyviltä sukupuolistuneen väkivallan tai lähisuhdeväkivallan muodoilta, tulemme sokeiksi sille tosiseikalle, että nekin ovat sidoksissa ihmisten kasvuympäristöön, yhteiskuntarakenteisiin, ja väkivallan ja sukupuolten epätasa-arvon historiaan.
Samalla meidän ei tulisi kuitenkaan vältellä kunniaan liittyvästä väkivallasta puhumista vakavana ihmisoikeuksien ja ihmisarvon loukkauksena sekä uhkana terveydelle ja hyvinvoinnille siinä pelossa, että osallistumme haitallisen narratiiviin ylläpitoon
Voikin olla hyvä reflektoida sitä, millä tavalla aiheesta on järkevää puhua missäkin kontekstissa. Esim. asiakkaan kanssa keskustellessa pelkkä kunniaan liittyvä väkivaltaan keskittyminen voi viedä huomion siltä, että tilanteeseen voi liittyä myös muuta väkivaltaa tai muita ongelmia. Jokaisella on oma yksilöllinen tilanteensa, ja ihmisten kohtaamisessa kategorisointi voi sulkea silmät kokonaisuudelta, jossa useita eri haasteita esiintyy päällekkäin.
On myös hyvä pohtia, kategorisoidaanko jokin tilanne kunniaan liittyväksi vain sen takia, että apua tarvitsevan henkilön juuret ovat maassa, jossa kunniaan liittyvää väkivaltaa oletetaan tapahtuvan. Niin kuin kaikissa ihmiselämän ilmiöissä, sosiaalinen ympäristö ja kulttuuri ovat vain yksi selittävä/vaikuttava tekijä. Se, että ihminen tulee maasta, jossa on vallallaan vahvoja patriarkaalisia asenteita ja normeja, ei tee hänestä väkivallan tekijää. Yksittäisen perheen dynamiikka ja tilanne vaikuttavat enemmän kuin makrotason kulttuuri.
On hyvä pohtia, minkälaisia termejä julkisuudessa käyttää ja onko valmis/kykenevä perustelemaan tai selittämään valitsemansa termit. Esim. sanat kuten maahanmuuttajakulttuuri, maahanmuuttajayhteisö ja kunniakulttuuri eivät tarkemmin ajateltuna tarkoita juuri mitään – ne pyrkivät kuvailemaan ryhmää tai ilmiötä, joka on aivan liian laaja määriteltäväksi yhdellä sanalla.
Väkivaltailmiöitä voi ymmärtää monesta näkökulmasta ja eri näkökulmien huomioiminen auttaa ymmärtämään todellisuutta, joka on moniulotteinen ja kompleksi. Näkökulmia voi esimerkiksi hakea seuraavilta tieteen aloilta: yhteiskuntatieteellinen/sosiologinen (mm. rakenteiden vaikutus, luokkaerot), sukupuolen tutkimus (mm. valta, hierarkiat, sukupuoleen liittyvät normit, intersektionaalisuus), sosiaalipsykologinen (mm. häpeä ohjaa tarvetta tulla hyväksytyksi tai nähdyksi, tarvetta ryhmään kuulumista ja eloonjäämistä, moraaliset ja sosiaaliset arvot ja normit, status), psykologinen (mm. häpeän vaikutus itsetuntoon, kiintymyssuhteiden merkitys, opitut ihmissuhdemallit, traumatisoituminen), kehitys ja globaalipolitiikka (mm. poliittiset murrokset ja trendit, globaali eriarvoisuus, kolonialismi, maahanmuutto, köyhyys, rasismi, syrjintä, vähemmistöasema) ja väkivallan käyttöön liittyvä historia, traumaattisten kokemusten ja käyttäytymismallien ylisukupolvisuus.
Käyttämämme käsitteet eivät ole neutraaleja
Yleisestikin sanoihin ja termeihin liittyy vahvoja ennakkokäsityksiä. Koska kunnian käsitettä ei tunneta hyvin Suomessa, julkista keskustelua kunniaan liittyvästä väkivallasta vääristää usein asioiden yksinkertaistaminen ja virheelliset käsitykset. Näiden seurauksena, ja joskus myös tarkoitushakuisesti, vähemmistöryhmiä leimataan ja toiseutetaan. Toisaalta taas vähemmistöryhmissä, joissa kunniaan liittyvää väkivaltaa esiintyy enemmän, voi olla pelko puuttua asiaan julkisesti leimautumisen pelossa. Ja toisaalta, myös tätä syytä voidaan käyttää tekosyynä, kun yhteisössä valta-asemassa olevat vastustavat rakenteiden ja ihmisten välisten hierarkioiden muuttumista.
Yksi Suomessa vallallaan ollut väärä käsitys on se, että kunniaan liittyvä väkivalta tarkoittaisi väkivallan olevan kunniakasta. Näin ei ole ja ilmiötä ei voi selittää sillä, että väkivallan motiivina olisi ihmisen tai ryhmän ajatus siitä, että naisiin kohdistuva väkivalta toisi miehelle kunniaa. Toisaalta monissa maissa, joissa on tapahtunut henkirikoksia, joiden syyksi epäillään kunniaa, on haluttu irtaantua termistä kunniamurha (honor killing), jottei sanojen kautta luoda teolle sellaista merkitystä. Riskinä voi myös olla, että jos viranomainen tai media kategorisoi julkisesti jonkin tapauksen kunniamurhaksi tai kunniaan liittyväksi väkivallaksi, voi väkivallan tekijä(t) ja muu yhteisö saada ikään kuin vahvistuksen sille, että nimenomaan jotain moraalitonta on tapahtunut, koska muuten tapaukseen ei liittyisi kunnia.
Koska termistöön liittyy paljon pohdittavaa, olemme kokoontuneet vuodesta 2021 eri järjestöjen, viranomaisten ja tutkijoiden kanssa Sopu-työn fasilitoimissa työpajoissa, joissa on koottu yhteen lista suositelluista termeistä.
Tämä tuotos julkaistaan sivuillamme lähiviikkoina. Työpajan toiminta jatkuu, maailma muuttuu ja sen myötä tulemme palaamaan termistön pariin vuosittain. Tervetuloa mukaan!
Materiaalipankistamme löydät lisää luettavaa kunniaan liittyvästä väkivallasta tai konflikteista.
Kirjoittajat
Johanna, Loisto setlementin kunniaan liittyvän väkivallan vastaisen työn (Sopu-työ) vastaava asiantuntija
Sanja, Loisto setlementin kunniaan liittyvän väkivallan vastaisen työn (Sopu-työ) asiantuntija