Blogisarja kunniaan liittyvästä väkivallasta, hallitusohjelmasta ja inhimillisestä maahanmuuttopolitiikasta
Olemme Loisto setlementti ry:n Sopu-työssä huolissamme Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan kirjatuista lakiehdotuksista, joilla pyritään hankaloittamaan pakolaistaustaisten henkilöiden mahdollisuuksia saada suojelua Suomesta sekä kotoutua. Ihmisten kanssa ruohonjuuritasolla päivittäin kohtaavina, sosiaali- ja nuorisoalan ammattilaisina emme jaa sitä ihmiskäsitystä, joka paistaa läpi hallitusohjelman kirjauksista. Kurjistamalla ihmisten tilannetta yhä entisestään ja ajamalla heidät yhä ahtaammalle niin taloudellisesti kuin tiukentamalla mahdollisuuksia oleskeluluvan saamiseksi, ei luoda turvallisempaa Suomea eikä ennaltaehkäistä rinnakkaisyhteiskuntien syntymistä, päinvastoin. Jos ihmistä kohdellaan ongelmana, jota kaikin keinoin yritetään poistaa Suomesta, ei tämä auta häntä tulemaan osaksi yhteiskuntaa. Tässä blogisarjassa nostamme esiin joitakin huomioita asiakastyömme pohjalta. Kokonaisvaltainen ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen arviointi hallitusohjelman eri kirjausten kohdalta ja eri kirjausten kokonaisuusvaikutuksen arviointi tulisi toteuttaa ja huomioida lainvalmistelussa.
On hyvä, että hallitusohjelmaan on kirjattu kunniaan liittyvän väkivallan torjunnasta ja että hallitus haluaa selvittää mm. pakottavan kontrollin kriminalisointia ja selkeyttää avioliittoon pakottamisen rangaistavuutta rikoslaissa. Samalla on tärkeä korostaa, että väkivallan vastainen työ ei tapahdu tyhjiössä vaan nimenomaan niissä sosiaali- ja terveyssektoreiden peruspalveluissa, joista hallitusohjelman kirjausten perusteella pyritään säästämään.
Esimerkiksi pakkoavioliiton uhrien auttaminen on moniulotteinen kysymys. Monet ammattilaiset näkevät, että nykyinen lainsäädäntö ei käytännössä mahdollista avioliittoon pakottamisesta tuomitsemista, minkä vuoksi erillislainsäädännöllä voisi olla paikkansa. Samalla monet ammattilaiset näkevät kriminalisoinnin merkityksen erityisesti symbolisena; on tärkeää, että voimme tuomita avioliittoon pakottamisesta ja tehdä selkeästi selväksi, että kyseessä on vakava rikos. Samalla tunnistetaan, että lainsäädännöllä on rajallinen mahdollisuus vaikuttaa ihmisten tilanteisiin, joita pakkoavioliitto uhkaa tai elävät pakkoavioliitossa. Mm. hiljattain julkaistun Oikeusministeriön selvityksen mukaan pakkoavioliitossa olevia henkilöitä estää hakemasta apua usein kunniaan liittyvä väkivalta ja yhteisön paine, pelko maasta poistamisesta, pitkään jatkunut kontrolli ja huoli lasten hyvinvointiin ja huoltajuuteen liittyvistä kysymyksistä (Pihlaja & Piipponen, 2023).
Jotta auttaminen olisi mahdollista, tarvitaan resursseja ja osaamista tunnistaa eri väkivallan, kontrollin ja hyväksikäytön muotoja peruspalveluissa, selkeitä palvelupolkuja ja verkostoyhteistyötä, hyviä tukipalveluita, sekä selkeitä oleskelulupakäytäntöjä, jotka ennakoitavasti mahdollistaisivat väkivaltaisesta avioliitosta tai pakkoavioliitosta eronneen henkilön Suomeen jäämisen.
Inhimillinen maahanmuuttopolitiikka on myös siis keino auttaa väkivallan uhreja. Hallitus haluaa parantaa ihmisten kotoutumista, mutta tekee sitä lisäämällä maasta poistamisen mahdollisuuksia ja näin lisäämällä pelkoa ja epävarmuutta ihmisten elämään. Ihminen kyllä pystyy sopeutumaan monenlaisiin tilanteisiin, mutta ei ole hänen hyvinvoinnillensa ja jaksamiselleen millään tavalla ideaalia luoda järjestelmää, jossa oleskelulupien kestoa lyhennetään ja pysyvän oleskeluluvan saamista vaikeutetaan. Ihminen tarvitsee turvaa ja läheisiään voidakseen hyvin, voidakseen oppia kielen ja voidakseen luoda sosiaalisia verkostoja, rakentaa itselleen kodin ja löytää paikkansa yhteiskunnassa, siis kotiutua. Luottamus yhteiskuntaan ja viranomaisiin on oleellista, ja jos ihmistä jatkuvasti uhkaa käännyttäminen tai hän ei voi tuoda perhettään tänne, on juurtuminen hyvin vaikeaa. Epäluottamus ja järjestelmän osoittama tahto poistaa hänet maasta ei luo hyviä edellytyksiä sille, että ihminen kokisi olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi uudessa kotimaassaan.
Hallitusohjelmassa kunniaan liittyvän väkivallan torjumisesta on kirjattu erikseen kotoutumistyötä määrittelevien toimenpiteiden alle. Haluamme korostaa, ettei tämä väkivaltailmiö koske vain maahan muuttaneita henkilöitä, vaan monissa ns. kantasuomalaisissa yhteisöissä esiintyy yhteisöllistä väkivaltaa, jolla on paljon yhtäläisyyksiä kunniaan liittyvän väkivallan kanssa. Kunniaan liittyvä väkivalta on usein lähisuhdeväkivaltaa, joka kohdistuu uhreihin, usein naisiin, näiden sukupuolen takia. Monet kunniaan liittyvää väkivaltaa kokevista kuuluvat sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Kunniaan liittyvä väkivalta ja sen vastainen työ tulisi ymmärtää osana sukupuolittuneen väkivallan vastaista työtä, johon myös vahvasti linkittyy antirasistinen ja perus- ja ihmisoikeuksia edistävä työ.
Onkin huolestuttavaa, ettei hallitusohjelmassa ole mainittu sanallakaan rasismia tai sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaan vihapuheeseen tai väkivaltaan puuttuvia toimenpiteitä, vaikka yhdenvertaisuuden edistämisestä on kirjattu yleisellä tasolla. Syrjiviä, yhteiskunnan rakenteisiin juurtuneita ja sukupolvelta toiselle periytyviä asenteita sukupuolirooleista ja sukupuoli-identiteeteistä tulee purkaa, jotta väkivallan juurisyihin voidaan vaikuttaa.
Kirjoittanut: Sanja, asiantuntija, Loisto setlementti ry:n kunniaan liittyvän väkivallan vastainen työ (Sopu-työ) & Sopu-työn tiimi
Lähteet
Pihlaja, Saara & Piipponen, Juulia (2023). Selvitys Rikosuhripäivystyksen asiakkuudessa olevien seksuaaliväkivaltaa kokeneiden ihmiskaupan uhrien tapauksista ja tilanteista. Oikeusministeriön julkaisuja, selvityksiä ja ohjeita 2023:23. Oikeusministeriö. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164941