Blogisarja kunniaan liittyvästä väkivallasta, hallitusohjelmasta ja inhimillisestä maahanmuuttopolitiikasta
Olemme Loisto setlementti ry:n Sopu-työssä huolissamme Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan kirjatuista lakiehdotuksista, joilla pyritään hankaloittamaan pakolaistaustaisten henkilöiden mahdollisuuksia saada suojelua Suomesta sekä kotoutua. Ihmisten kanssa ruohonjuuritasolla päivittäin kohtaavina, sosiaali- ja nuorisoalan ammattilaisina emme jaa sitä ihmiskäsitystä, joka paistaa läpi hallitusohjelman kirjauksista. Kurjistamalla ihmisten tilannetta yhä entisestään ja ajamalla heidät yhä ahtaammalle niin taloudellisesti kuin tiukentamalla mahdollisuuksia oleskeluluvan saamiseksi, ei luoda turvallisempaa Suomea eikä ennaltaehkäistä rinnakkaisyhteiskuntien syntymistä, päinvastoin. Jos ihmistä kohdellaan ongelmana, jota kaikin keinoin yritetään poistaa Suomesta, ei tämä auta häntä tulemaan osaksi yhteiskuntaa. Tässä blogisarjassa nostamme esiin joitakin huomioita asiakastyömme pohjalta. Kokonaisvaltainen ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen arviointi hallitusohjelman eri kirjausten kohdalta ja eri kirjausten kokonaisuusvaikutuksen arviointi tulisi toteuttaa ja huomioida lainvalmistelussa.
Turvapaikkaprosessit ovat epäonnistuneet useiden haavoittuvassa asemassa olevien pakolaistaustaisten henkilöiden kohdalla, vaikka turvapaikkajärjestelmällä on lainmääräämä velvollisuus ottaa haavoittuvuus huomioon. Tämä näkyy traagisella tavalla niiden Sopu-työn asiakkaiden kohdalla, jotka ovat vuosia sitten hakeneet Suomesta kansainvälistä suojelua. Vaikka jokaisen asiakkaamme tilanne on yksilöllinen, yhdistyy tämän asiakasryhmän elämässä usein vuosia jatkunut epävarmuus ja pelko, eräänlainen odotustila, jossa elämä ei koskaan pääse kunnolla alkamaan. Heidät on suljettu ulos yhteiskunnasta tai vähintään työnnetty sen laitamille.
Monet turvapaikkaa hakeneista asiakkaistamme ovat kokeneet väkivaltaa tai sen uhkaa sekä kotimaassaan että Suomessa. Yhden ihmisen elämään on voinut kuulua niin rakenteellinen syrjintä, sotaan tai konfliktiin liittyvä väkivalta ja yhteiskuntarakenteiden murtuminen, maastamuuton aikana tapahtuneet pelottavat tilanteet ja mahdollinen hyväksikäyttö, rasistinen syrjintä ja viharikokset Suomessa, sekä lähisuhteissa tapahtuva väkivalta, jolla voi olla sukupuolittuneen tai kunniaan liittyvän väkivallan piirteitä.
Menneisyyden traumaattisia tapahtumia tai nykyisyyden satuttavia lähisuhteita on vaikea käsitellä, kun pitkittyneeseen turvapaikkaprosessiin liittyvä epävarmuus ja pitkät odotusajat kuormittavat henkisesti. Pelot käännytyksestä tai paperittomuudesta painavat mieltä ja oman tilanteen epävarmuus aiheuttaa näköalattomuutta. Henkilötunnuksen ja oleskeluluvan puute vaikeuttavat konkreettisesti arkielämää ja sulkevat ulos monista yhteiskunnan mahdollisuuksista. Pitkien käsittelyaikojen ja epäonnistuneiden prosessien takia joillakin asiakkaillamme tällainen epävarmuuden tila on jatkunut lukuisia vuosia.[1]
Voikin sanoa, että asiakkaillamme on moninaisia ulossulkemisen kokemuksia. Yksi esimerkki on sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvat henkilöt, joita on voitu syrjiä, uhkailla ja painostaa perheen tai suvun toimesta kotimaassaan. Kotimaassa esimerkiksi homoseksuaalisuus voi olla kiellettyä laissa tai niin vahva tabu, että avoimesti omana itsenään oleminen olisi mahdotonta ja asettaisi hengenvaaraan. Asian myöntäminen edes itselleen voi olla äärimmäisen pelottavaa ja hämmentävää, sillä seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta ei ole saatavilla tietoa ja asia koetaan häpeälliseksi. Suomesta turvaa haettuaan monet asiakkaistamme ovat saaneet kielteisen päätöksen, sillä heidän tilannettaan ja kertomustaan ei ole uskottu. Mitä tekeekään ihmisen psyykelle se, kun oma kokemus seksuaali-identiteetistä kielletään taas kerran, tällä kertaa viranomaisen toimesta.
Kunniaan liittyvän väkivallan dynamiikan näkökulmasta henkilö voi olla vielä suuremmassa vaarassa, kun on elänyt avoimesti sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvana. Tieto vähemmistöön kuulumisesta on voinut levitä nopeasti takaisin kotimaahan ja altistanut lisäksi häirinnän tai vainon kohteeksi Suomessa. Esimerkiksi tilanne Irakissa on äärimmäisen vaikea sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluville. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch raportoi vuonna 2022 kuinka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt elävät jatkuvan uhan alla. Tiedossa on, että poliisi ja eri aseelliset joukot ovat kidnapanneet, kiduttaneet, raiskanneet ja murhanneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ilman, että ovat saaneet rangaistusta (Human Rights Watch, 2022).
Orpon hallitusohjelmaan sisältyy tavoite kansainvälistä suojelua koskevan sääntelyn uudistamisesta, johon liittyy mm. se, että uuden turvapaikkahakemuksen tekemisen edellytyksiä vaikeutetaan ja maahantulosäännösten niin sanottua kiertämistä pyritään estämään.
Turvapaikkaa hakeneiden asiakkaidemme tilanteiden pohjalta on selvää, että uusintahakemuksia tehdään, koska hakija kokee, ettei voi palata kotimaahansa ja tarvitsee suojelua, mutta on siitä huolimatta saanut kielteisen päätöksen. Tämä voi johtua eri syistä, esim. turvapaikkakäsittelyssä on tehty virheitä, hakija ei ole uskaltanut tai pystynyt kertomaan kaikkia tilanteeseen liittyviä seikkoja, tai turvapaikkalainsäädäntöä tulkitaan niin tiukasti, että vaikka ihmisen kokema uhka tunnistetaan, ei katsota, että suojelun tarve täyttyy. Ihmiset, joiden tilanteet tunnemme Sopu-työssä, eivät ole tehneet uusintahakemuksia sen takia, että haluaisivat väärin perustein hyväksikäyttää järjestelmää, vaan koska kokevat, etteivät voi palata kotimaahansa, ja pelkäävät esimerkiksi sortoa, väkivaltaa, tappamista tai pakkoavioliittoa.
Jos ihminen ei saa turvapaikkaa Suomesta, eikä uskalla ja voi palata kotimaahansa, eikä häntä ole pakolla palautettu, jää hän tällöin paperittomaksi. Jos hän tällöin pyrkii etsimään keinoa laillistaa oleskelunsa, esim. työperäisen oleskeluluvan kautta, voidaan lupa evätä, koska henkilön katsotaan kiertäneen maahantulosäännöksiä oleskelemalla maassa. Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite selvittää mahdollisuus säätää laiton maassaolo vankeusrangaistukseksi puhuu kovaa kieltä siitä virheellisestä käsityksestä, joita kirjauksen tehneillä henkilöillä on ihmisten elämäntilanteista. Avun hakeminen ei voi olla rikos. Ihmisten taustat ja elämäntilanteet ovat yksilöllisiä ja monimutkaisia. Vaikka Maahanmuuttovirasto olisi katsonut, että hakijan kertomus ei täytä kansainvälisen suojelun (tiukkoja) kriteereitä, tai ei pidä hakijaa uskottavana, ei tämä tarkoita, etteikö turvapaikkaa hakeneella ihmisellä olisi oikeasti hätä. Vaikka hän olisi saanut kielteisen turvapaikan, tulee häntä kohdella inhimillisesti ja arvostavasti, ei rikollisena. Elämä yhteiskunnan marginaalissa ei ole kadehdittavaa tai mukavaa, se on raastavaa ja terveydellä äärimmäisen kuluttavaa.
Kirjoittanut: Sanja, asiantuntija, Loisto setlementti ry:n kunniaan liittyvän väkivallan vastainen työ (Sopu-työ) & Sopu-työn tiimi
Lähteet
Human Rights Watch (2022). Iraq: Impunity for Violence Against LGBT People. Human Rights Watch. Saatavilla: https://www.hrw.org/news/2022/03/23/iraq-impunity-violence-against-lgbt-people
[1] Tämä tilanne koskee erityisesti henkilöitä, jotka ovat tulleet Suomeen vuosina 2015-2016, joiden tilanteesta on julkisuudessa keskusteltu paljon ja joiden tilanteeseen mm. Lupa elää -kansalaisaloite pyrkii vaikuttamaan https://www.lupaelaa.fi/